En ole keksinyt nyt mitään kirjotettavaa. Alku lähti hyvin käyntiin, mutta nyt ei vain ole tuntunut olevan mitään sanottavaa. Mieli on ollut taas vähän maassa, ja ei ole jaksanut ajatella kirjoittelua. Tällä hetkellä elämässäni on tapahtumassa suuria muutoksia, ja stressi tasot huitelee taivaissa. Toisaalta haluaisin kertoa täällä tarkemminkin mitä muutoksia on tulossa, mutta en halua kuitenkaan että minut voisi täällä tunnistaa. Jääkööt siis muutokset omaan tietooni, mutta nyt tekin tiedätte miksi en ole moneen päivään päivitellyt mitään. Jos teillä on jotain aihetta mistä haluaisitte minun kirjoittavan niin laittakaa rohkeasti postaustoiveita.
Tälläkin hetkellä kun yritän miettiä mitä kirjoittaisin ajatukseni tuntuu olevan aivan solmussa, ja ahdistus alkaa koventua. Vaikka olen jo pitkällä toipumisessa, palaa ahdistus helposti kun elämään tulee mukaan vähänkin stressiä. Toivottavasti stressin sietokykynikin tästä pian kohentuisi. Tälläisenä hetkenä kun ahdistaa on minun on vaikea saada kiinni siitä mitä tunteita tunnen. En erota niitä toisistaan, vaan kaikki on yhtä suurta ahdistavaa möykkyä. En tiedä mitä haluaisin tehdä, vai haluanko ylipäätään tehdä mitään. Toisaalta on ahdistavaa olla hiljaisuudessa, mutta toisaalta taas hälinä ja melu ahdistavat. Onneksi nykyään tiedän että nämä ahdistukset ovat vain väliaikaisia, ja jo muutaman tunnin päästä olen luultavasti ihan hyvässä kunnossa.
Ehkä kerronkin vähän miten tämän stressin keskellä päiväni kuluvat. Aamulla kun herään siinä puoli yhdeksän tienoilla, minulla on lähes aina hyvä olo. Makoilen vähän aikaa sängyssä ja nousen sitten suihkuun. Tämän jälkeen menen aamupalle, jonka aikana ahdistus alkaa yleensä hiipiä mieleeni. Aamupalan jälkeen onkin sitten ahdistava olo tunnin pari. Nykyään se ei ole kovin voimakas, niin että kestän sen kyllä, mutta eihän se koskaan tunnu hyvältä. Aina kun on ahdistusta on myös paha olla, vaikka ahdistaisi vain vähän. Tänä aikana yleensä olen koneella tai menen lenkille. Kahdentoista jälkeen ahdistus alkaa usein helpottamaan ja sitten hoidankin kaikki tarpeelliset asiat.
Illat on toinen vaihe milloin minua usein ahdistaa. Tällöinkin ahdistus on melko pientä, mutta kuitenkin sen verran kovaa etten oikein pysty keskittymään mihinkään. Iltaisin mieheni on kuitenkin kotona ja pystyy paijaamaan ja lohduttamaan. Siksi illat ovat kuitenkin helpompia kuin aamut.
Tällä hetkellä inhoan ja vihaan aamuja. Iltaisin saatan jopa odottaa aamua, ja sitä että saan syödä aamupalan rauhassa, eikä minnekkään ole kiire. Kuitenkin sitten kun aamu koittaa, palaa ahdistuskin enkä pystykkään nauttimaan kiireettömästä aamusta. Uskon kuitenkin vahvasti siihen että Jumala vie aloittamansa työn minussa päätökseen ja vielä joku päivä on tilanne, että vaikka elämässä olisi paljonkin stressaavia asioita ei ne mieltäni hetkauta sen enempää kuin terveillä ihmisilläkään.
Tulihan tähän nyt sitten kuitenkin ihan hyvin tekstiä, ja ajatuksetkin alkoivat selkiytä, eika ahdista enää niin paljon. Kun vain aina jaksaisikin tulla kirjoittamaan kun ahdistaa, sillä tiedän tämän auttavan. Kirjoittamista on vain niin vaikea aloittaa ahdistuneena. Katsotaan jos vaikka taas saisin aikaiseksi kirjoittaa tänne vähän useammin. Luonnoksissa on jo yhden tekstin alku. Toivottavasti saan sen pian valmiiksi, niin että tekin saatte sen lukea.
Oikein aurinkoista ja ihanaa päivää teille kaikille! Toivottavasti ahdistus ei ole teistä saanut tänään otetta, ja jos onkin niin helpottakoon se nopeasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti