Tiedättekö kuinka ihanaa on, kun huomaa että ennen niin vaikea asia ei enää olekkaan vaikea? Olen viimeisimmän vuoden aikana huomannut usein sen. Ennen en voinut laittaa ruokaa tai käydä kaupassa koska se ahdisti niin paljon. Yhtäkkiä viime vuonna vain huomasin että olin joka päivä laittanut ruokaa, käynyt kaupassa ja vielä tiskannutkin. Olin viime syksynä niin innoissani siitä huomiosta että pystyn tiskaamaan, että tiskasin joka päivä vähintään kerran, monesti useamminkin. Heti kun oli pari lautasta tiskissä tiskasin ne, ihan vain siitä riemusta että pystyn tiskaamaan. Nykyään se ei tuota ihan samanlaista endorfiiniryöppyä, mutta nautin siitä edelleen tietyllä tavalla.
Monesti ihmiset jotka ovat saaneet elää melko hyvän elämän, eivät tajua kuinka onnekkaita ovat. He eivät tajua kuinka paljon kaupassa käynti ja kotityöt vaativat voimia, koska heillä on voimia vaikka muille jakaa. Ennen minäkin ajattelin että ainahan sitä nyt kaupassa jaksaa käydä ja pari astiaa tiskata, mutta enpä ajattele enää. On suurta armoa että ne pystyy tekemään.
Sanoisin että kaikilla ihmisillä on aina jotain mistä olla kiitollinen. Vaikeimpanakin hetkenä elämässäni oli myös hyviä asioita. Olin uskossa ja minulla oli ihana aviomies. Silloin sisälläni oleva tuska oli vain niin suuri, ettei edellä mainitut asiat nostaneet mielialaa ollenkaan. Ymmärrän koska olen sen itse kokenut, että vakavan masennuksen keskellä mistään asiasta ei vain pysty tuntemaan iloa. Kyllä itsekin tiedosti järjellä että minun elämässä on myös asioita mistä olla kiitollinen, mutta en vain tuntenut sitä. Tämäkin todistaa ettei tunteisiin kannatta aina luottaa. Eikä masennuksen keskellä kannata alkaa soimaamaan itseään ettei pysty tuntemaan kiitollisuutta, onnea tai iloa elämässä olevista hyvistä asioista.
Sen sijaan haluaisin että jokainen pysähtyisi edes hetkeksi miettimään mikä omassa elämässä on hyvin, mistä voisi olla onnellinen. Ei se haittaa jos et tunne siitä kiitollisuutta, kunhan tiedostat edes järjellä että elämässäsi on myös jotain hyvää. Tunteet tulevat usein vähän jäljessä, mutta uskon että kun alat miettiä joka päivä mitä hyvää elämässäsi on, jossain vaiheessa alat myös tuntea kiitollisuutta siitä. Älä keskity aina siihen mikä on negatiivista, koska se vie vain syvemmälle masennukseen ja katkeruuteen.
Tällä en halua syyllistää tai painostaa henkilöitä joiden masennus tms on niin paha että se tavallaan lamaannuttaa eikä pysty näkemään mitään positiivista vaikka kuinka yrittäisi. En minäkään ole aina nähnyt. Tällöin kannattaa kuitenkin yrittää olla itselleen armollinen ja myöntää se että tässä elämän vaiheessa sairaus estää sen. Se ettet näe elämässäsi mitään hyvää ei tarkoita että olisit jollain tavalla huono, se vain osoittaa kuinka kipeästi tarvitse apua ja tukea sen hetkiseen elämään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti