Haluan jatkaa vielä hieman edellistä tekstiäni. Tekstistä sai ehkä kuvan että olisin tällä hetkellä lievästi ylipainoinen tai siinä rajoilla. Ehkä jopa kuvan että olisin kunnolla lihava. Ei asia kuitenkaan onneksi ihan niin ole! Lihoin yläaste ajasta näihin vuosiin luultavasti noin 8-10kg. Ihan yläasteella lihoin luultavasti vain muutaman kilon ja sitten kun vointi notkahti selvästi alaspäin lihoin muutamassa kuukaudessa noin 6-7kg. En ole siis missään vaiheessa ollut ylipainoinen, mutta ulkonäköni on ollut todella löysä siihen nähden mitä se oli ihan yläasteen alussa.
Viime tekstissä puhuin myös pelkästään siitä, miten masennuksen takia lihoin, ja varsinkin vatsani kasvoi huomattavasti. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa tapa miten masentuneelle voi käydä, eikä se sitä ollut minunkaan kohdallani. Joskus alle kaksi vuotta sitten havahduin huomaamaan kuinka olin lihonnut sen 6-7kg vain muutamassa kuukaudessa. Ahdistuin tästä kovasti, ja aloin vihaamaan sitä miltä näytin. Masennus oli jo muutenkin alkanut taas pahenemaan, ja lihomisen johdosta tunsin itseni entistä huonommaksi. Karkin jättäminen ruokavaliosta ei kuitenkaan ollut helppoa, koska sillähän lievitin masennuksen oireita. Tämän johdosta sairastuin lievään syömishäiriöön. Laihduin muutamassa kuukaudessa lähes kymmenen kiloa, mikä on paljon siihen nähden etten ollut edes ylipainon rajoilla alkaessani laihduttaa. Sen jälkeenkin laihduin vielä muutaman kilon. Vasta kun menkkani hävisivät havahduin siihen että jotain on tehtävä.
Onneksi mieheni tuki minua tässäkin asiassa, ja lähes puolen vuoden päästä menkkani taas alkoivat. Kuitenkin senkin jälkeen on ollut muutaman kuukauden välejä ennen seuraavaa kertaa, mutta nyt keho toimii taas kuitenkin jollain tasolla. Hormoonitasapainon saamisessa takaisin kuntoon voi mennä kauankin, mutta onneksi paraneminen on lähtenyt tässäkin tapauksessa hyvin käyntiin. Tulihan sitä monet kerrat itkettyä etten välttämättä koskaan voisi saada lapsia!
Masennus voi aiheuttaa lihomista, voimakasta laihtumista tai ulkoisesti ei välttämättä tapahdu mitään. Kuitenkin masennus on aina vakava asia, mitä pitäisi lähteä hoitamaan jo varhaisessa vaiheessa. Siitä kannattaa kertoa läheisille tai ammattilaisille jo ennen kuin ulkoinen olemuskin muuttuu. Tällöin toipuminen tapahtuu todennäköisesti paljon nopeammin :)
Kirjoitan luultavasti myöhemmin vielä lisää siitä miten syömishäirö ja masennus yhdessä vaikuttivat elämääni. Tähän tekstiin se ei mahdu, tai muuten kukaan ei jaksaisi lukea tätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti