Nyt on tullut kirjoiteltua taas useammin. Tässä kaiken stressin keskellä kirjoittaminen helopottaa omaa oloa, ja asiat muuttuvat mielessä paljon selkeämmiksi ja pienemmiksi.
Silloin kun minulla meni huomattavasti huonommin, lopetin kirjoittamisen. Ennen sitä kirjoitin päiväkirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Siihen asti olin varmaan kirjoittanut lähes koko elämäni siitä asti kuin vain opin kirjoittamaan. Se auttoi vaikeinakin hetkinä. Kuitenkin kun olo lähti radikaalisti huonontumaan, en enää uskaltanut kirjoittaa. Pelkäsin että kirjoittaminen nostattaa pintaan tunteita tai muistoja joita mieleni ei kestäisi. Tämän takia en kirjoittanut paria yritystä lukuun ottamatta ainakaan puoleentoista vuoteen. Olisin halunnut kirjoittaa mutta se oli liian pelottavaa.
Nyt blogin myötä olen vihdoin aloittanut kirjoittamisen uudestaan, ja se tuntuu hyvältä. Olisi ihanaa jos täällä kävisi enemmänkin porukkaa lukemassa, ja jos kävijät jaksaisivat myös kommentoida ja antaisivat parannus ehdotuksia. Kuitenkin teen tätä tällä hetkellä lähinnä itseni vuoksi. Toki on mahtavaa, jos kirjotukseni antavat lohtua vaikeaan elämäntilanteeseen, mutta silti aloitin tämän siksi että saisin purettua omia mietteitä ja ajatuksia. Tosin olihan minulla toive myös siitä että voisin omilla kokemuksilla auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Jos se puoli ei olisi edes käynyt mielessä, kirjottaisin luultavasti vain vihkooni.
Tämä on nyt vain tälläinen tunteiden purku teksti, millä ei sen syvempää tarkoitusta tai ajatusta ole. Halusin vain kirjoittaa jotakin, mutta mielessäni ei ollut mitään varsinaista aihetta. Tälläisistä teksteistä sen varmaan huomaa, että kirjoitan muiden auttamisen lisäksi sen takia että saisin omat ajatukset järjestykseen. Ehkäpä seuraavaan postaukseen saan kirjoitettua taas jostain tietystä aiheesta, ajatuksiani kuitenkin selkeyttää kirjoittaminen vaikkei se liittyisikään mihinkään tiettyyn aiheeseen, siksi tämä teksti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti