Olen parikymppinen nuori nainen. Aloitan blogin pitämisen, koska koen tarvetta saada kirjoittaa ajatuksiani ylös. Kirjoitan pääasiassa masennuksesta, sekä ahdistuneisuushäiriöstä, siitä miten ne vaikuttavat elämääni. Olen jo pitkälti toipunut, mutta oireita on edelleen. Toivottavasti joku toinenkin voi saada näistä lohtua ja apua. En halua kertoa tarkempia henkilötietoja, jotta sekä minun että läheisteni yksityisyys säilyy. Haluan kuitenkin kertoa avoimesti asioista mitä olen lapsuudessa ja nuoruudessa kokenut, eikä se onnistuisi jos minut ja läheiseni voisi tunnistaa.
Lapsuuden kodissa meitä oli neljä henkeä. Vanhempani olivat ja ovat edelleen uskossa, samoin kuin minäkin olen ollut lapsuudesta saakka. Perheemme oli ulospäin varmasti aivan tavallisen oloinen, enkä itsekkään pitänyt sitä erityisen huonona. En ymmärtänyt lapsena että meidän perheen kasvatusmalli voisi särkeä minut niin moniin palasiin. En huomannut meidän perheessä mitään vikaa.
Nyt olen tällä hetkellä naimisissa oleva nainen, joka aloittaa kohta opiskelut, mutta matkani tähän asti on ollut erittäin rankka. Olen käynyt psykoterapiassa jo suhteellisen kauan, ja lääkkeitä olen syönyt vielä sitäkin kauemmin. En itse ole enää järin lääkemyönteinen, mutta myönnän että niistä voi olla myös paljon apua, ja olen itsekkin niistä apua saanut. Psykoterapiaan sen sijaan suhtaudun erittäin myönteisesti. Siitä on ollut suuri apu toipumisessani. Ja tietysti suurin ja tärkein apu on tullut Jumalalta.
Kirjoitan myöhemmin tarkemmin siitä mikä minulla laukaisi vakavan masennuksen, pahan ahdistuneisuushäiriön sekä jatkuvat paniikkikohtaukset. Kirjoitan tänne omien voimien mukaan, enkä uskalla luvata kuinka säännöllisesti tätä päivitän. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen säännöllisyyteen, että tätä mahdollisesti lukevat jaksaisivat seurata.
Kommenteissa saa kysyä mitä ikinä mieleen tulee sairauteeni tai elämääni liittyen, ja se on suotavaakin. Vastaan niihin sen mukaan mitä koen tarpeelliseksi ja hyväksi kertoa elämästäni. Kysymyksiin jotka voisivat helposti paljastaa henkilöllisyyteni jätän vastaamatta.
Blogissa käyttämäni nimi ei ole omani eikä kenenkään läheiseni nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti