Joulu menikin yllättävän hyvin. Vanhempieni kohtaaminen ei ollutkaan niin kamalaa mitä olin ennalta kuvitellut. Ei se mukavaa ja lämminhenkistäkään ollut, mutta kuitenkin siedettävää.
Asiaan vaikutti paljon se, että vanhempieni lisäksi paikalla oli myös muutama muu henkilö. Eihän nyt kukaan silloin halua pilata tunnelmaa. Ollaan vieraskoreita. Tosin tämä kelpasi minulle paremmin kuin hyvin. Ihan sama millä motiiveilla kunhan minuakin kohdellaan kuten ihmistä tulisi kohdella.
Nyt kuitenkin olen huomannut että olen ollut henkisesti aivan loppu. En tunne varsinaisesti surua, vihaa, tuskaa, epätoivoa tai mitään. En äitiä kohtaan enkä ketään toistakaan. Tunnen vain olevani ihan loppu. Eilinen iltakin meni itkiessä. Itkin sitä etten enää jaksa. Että tämä elämä on vain liikaa minulle.
Nyt minua on alkanut pelottaa myös se, etten saa ehkä vietyä opiskelujani päätökseen. Mitä jos koulu jää kesken? Tämä nykyinen yhteiskunta kun toitottaa joka suunnasta tuottavuudesta ja siitä kuinka nuoresta asti pitäisi tehdä töitä. Kuinka valtion tuilla elävät ovat pohjasakkaa. Tässä yhteiskunnassa on vaikeaa sairastua. Vielä vaikeampaa jos sairastuu mieleltään. Mikä minä sitten enää olen? Jos joudunkin elämään yhteiskunnan tuilla, ilman että voin tehdä mitään yhteiskunnan hyväksi? Onko minulla silloin oikeutta elää? Tunnen suurta häpeää siitä, jos en pysty valmistumaan ajallaan ammattiin, tai jos en valmistuttuani pystykkään tekemään töitä. Häpeän itsenäni, sitä kuka olen. Miksi juuri minä olen tälläinen. Miksi?
En tiedä tällä hetkellä yhtään mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä kauanko selviän opiskeluista. En tiedä pitäisikö minun puhua vanhemmille siitä miltä heidän käytöksensä tuntuu. En tiedä missään elämän osa-alueella mitä minun pitäisi tehdä. Pitääkö minun vain yrittää jaksaa, vai pitäisikö minun vain antaa olla? Antaa itselleni luvan romahtaa, niin että voisin taas nousta? Onko minun edes mahdollista nousta, jos minulla ei ole pohjaa mistä ponnistaa? En tiedä, en todellakaan tiedä. Toivottavasti jonain päivänä joku vastaa minun kysymyksiini. Toivottavasti joku päivä tiedän mitä tämä kaikki tarkoittaa, miksi näin piti käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti